Altan kanjoni, toiselta nimeltään Sautso sijaitsee Norjassa vain puolen tunnin ajomatkan päässä Altasta, Gargiassa ja se on heittämällä yksi upeimmista luontokohteista, jossa olen käynyt jopa maailman mittapuulla. Ehkä osaltaan päivästä tuli lopulta niin hieno kun keli toi retkeen omat haasteensa ja reitin pituus toisaalta väsytti. Maisemat jyrkkäreunaiseen kanjoniin olivat huimat ja reitille kannatti ehdottomasti lähteä kurjasta kelistä huolimatta.
Omatoimisesti kanjoniin
Kanjonin lähtöpiste löytyy ihan Googlen Maps sovelluksestakin kun hakee nimeä ”Alta canyon trailhead” ja sinne pääsee helpoiten omalla autolla. Varsinainen päällystetty tie päättyy Gargiaan,jossa on yksi parkkipaikka. Eteenpäin voi vielä ajaa ihan tavallisellakin henkilöautolla varovaisuutta noudattaen ja pystyy säästämään noin 5 kilometrin matkan nousua tunturiin. Tie on kuoppainen hiekkatie. Ylhäällä löytyy parkkipaikka sekä pieni info-taulu reitistä.
Lähtöpaikka: Karttalinkki.
Pituus: Noin 13km edes takaisin.
Vaativuusaste: Helppo. Pääosin tasaista tunturiylänköä. Muutama jyrkkä kohta, purojen ylityksiä ja sateella liukasta.
Altan kanjoni
Olin Altassa reissussa elokuun loppupuolella kun retkikohteita miettiessä tuli vastaan Altan kanjoni. Sää oli älyttömän ikävä, mutta päätin kuitenkin lähteä ajamaan kohti Gargiaa etsimään kanjonin vaellusreitin alkupistettä. Päätieltä poikkesin pian yhä pienemmälle tielle lopulta madellen hyvin kuoppaista ja jyrkästi tunturiylänköön nousevaa tietä. Parkkipaikka oli pieni, mutta muista autoista ja puhelimen kartasta päätellen olin oikeassa paikassa. Tunturiin näkyi vievän mutainen kulku-ura kanjonia kohti.
Koska oli erittäin sateista ja muutenkin märkiä päiviä reitillä ei olisi selvinnyt kuivin jaloin. Itse kuljen yleensäkin paljasjalkakengissä ja harvemmin edes vedenpitävissä sellaisissa, joten sukat oli märät alta aika yksikön. En antanut sen häiritä.
Ylhäällä tunturissa oli kelistä huolimatta tavattoman kaunista ja seikkailumieltä nostatti muutamat joen ylitykset, joista ehdottomasti jännittävin oli lähempänä itse kanjonia. Reitiltä poikkeaa aikaisemmin polku toiselle näköalapaikalle, mutta se ei ilmeisesti ole niin vaikuttava kuin varsinainen Altan kanjonin näköalapaikka.
Edellä mainitsemani joen ylitys sujui kiviä pitkin hyppelemällä sekä lankkua pitkin. Minulla on niin onneton tasapaino ja sellainen korkean paikan kammo, joka hutisuttaa vaikka ei korkealla olisikaan, että tuntui hieman pahalta ylitys, mutta sitäkin tyytyväisempi olin itseeni joen toisella puolen. Malla puolestaan selvitti ylitykset muitta mutkitta ilman ongelmaa. Yhden lohkareen yli minun piti se nostaa, koska ei nähnyt toiselle puolelle niin mitä sitä tuntemattomaan sitten hyppäämään.
Kanjoni alkoi pian näkyäkin edessä ja ennen kuin sen laajuutta pääsi kokemaan polku laskeutui melko jyrkästi ja palasi puuston sekaan. Jyrkkää osuutta ei ollut pitkälti ja pian jyrkkäreunainen kanjoni avautui edessä. Tässä kohtaa korkeanpaikan kammo oli jo perusteltua, sillä pudotusta kanjonilla on pisimmillään yli 400 metriä.
Saattoi johtua kelistä, mutta reitillä sai olla aikalailla itsekseen. Voi olla, että tämä kohde ei ole vielä aivan niin tunnettu tai matkan pituus voi osan kävijöistä karsia. Tapasin muutaman yksittäisen retkeilijän ja paluumatkalla vastaan tuli pyöräilijöitä — tiedä sitten kuinka puron ylitykset onnistuu, mutta reitti muuten sopii kyllä pyöräilyyn mainiosti.
Altan kanjoni vaelluskohteena on melko syrjäinen ja koska reitti on pitkä tulee huolehtia kaikki omat mahdolliset roskat ynnä muu, että ne eivät jää sinne luontoon. Ennen Gargiaan kääntymistä lähellä Altaa on huoltoasemia, joissa käydä vessassa ennen tai jälkeen retken.
Lähdin takaisin samaa reittiä, ja paluumatka tuntui jostain syystä menevän joutuisammin. Aluksi jyrkkä nousu takaisin ylängölle ja tasaista talsimista takaisin. Loppumatkasta sade alkoi piiskata päin näköä, ja housut antoivat periksi. Onneksi autolta löytyi kuivaa vaatetta. Malla nukkui autossa tyytyväisenä ja minä hain huoltoasemalta hodarin palkinnoksi. Hyvällä säällä, koska Altan reitti on jo niin pitkä, olisi kiva ottaa eväät mukaan ja syödä matkalla!
Opastettuja retkiä
Altan kanjoniin tehdään myös opastettuja retkiä Sorrisnivasta jokiveneellä. Kulkemani vaellusreitti on omatoimiselle hyvä vaihtoehto joko jalan tai pyörällä. Etelämpänä Sautsossa sijaitsee myös Altan pato. Sinne vie tie perille, mutta se on suljettu puomilla, jolloin kävelymatkaa tulee noin 7 kilometriä suuntaansa. Myös padolle tehdään opastuksia ja paikallisilta yrityksiltä voi vuokrata pyörätkin reitille.